Keitä Bonningdalen takaa löytyy:
Olen Vendela ja perheessäni on aina ollut koiria. Jo mummollani oli aina jokunen kääpiökoira, äitini harrasti mäyräkoiria (ja nykyään dobermanneja), mutta minä halusin aina 5-vuotiaastä lähtien "pehmeän, hyvänkokoisen" koiran. Vihdoin sain ensimmäisen cockerini 12-vuotis lahjaksi ja se on osoittautunut mahtavaksi pakkaukseksi. 
Nykyään mieheni ja poikani ovat mukana koiraharrastuksessani ja meillä on jokunen koira kotona nukkumassa sohvalla ja jokunen koira kavereiden kotona. Joskus käymme koiranäyttelyissä tai muissa kokeissa, välistä ihan kivoilla tuloksillakin. Olemme kasvattaneet 90-luvulla muutaman pentueen, mutta sen jälkeen meillä ei ollut aikaa eikä koiria jotka olisivat täyttäneet vaatimuksiamme, joten pidimme taukoa vuoteen 2008 asti. Olemme hyvin kriittisiä koiriemme terveydestä ja kieltäydymme kasvattamasta koiralla jolla on mitään allergioita, sairauksia tai yhtikäs mitään -oli vika miten pieni tahansa. Vielä tärkeämpi on koiriemme luonne. Olemme todenneet että tähän paras arvostelukeino on että lapsemme ja hänen kaverinsa retuuttavat koiramme jokaiseen leikkiin, peliin, naamiaisiin, jne mitä ikinä he keksivätkään! 

Koiraharrastuksemme kulkee meidän mukana missä olemmekaan. Tällä hetkellä perheasiat vetävät meitä kahteen maahan: Suomeen ja Australiaan. Tämä hankaloittaa koirien pitoa, mutta ei tarkoita että luovuttaisimme rakkaita luppakorvia pois vaan keksimme keinot hitaasti ja hankalasti kulkea mannerten väliä. 
Mikäli olette kiinnostuneita tietämään enemmän koiristamme otattehan yhteyttä